Hyppää sisältöön

Yhteistyöllä sujuvampaa taidetoimintaa

Ammatillisuus on sitä, että tietää, mitä osaa ja mitä ei osaa. Moniammatillisuuden ydin ja voima on jakamisessa ja täydentävässä tiedossa. Kun molemmat osapuolet hahmottavat toistensa osaamisen, he voivat täydentää sitä omalla osaamisellaan. Yhteistyö ei synny ilman yhteistä työtä. Sen vuoksi alussa on tärkeää käyttää aikaa avoimeen keskusteluun työn luonteesta, sisällöstä ja kontekstista. Myös käytetyt käsitteet on syytä avata arkikielelle. Omia ja toisen vahvuuksia kannattaa avata ja helliä sekä huolehtia siitä, että keskinäinen reflektio ja palaute on avointa ja kunnioittavaa. Parhaimmillaan moniammatillinen yhteistyö hyödyttää toimintaa ja osallistujia sekä luo uutta tietoa ja toimintatapoja.

Seuraavassa kokemukseeni perustuvia vinkkejä toimijalle, joka haluaa tehdä moniammatillista yhteistyötä:

1. Aloita yhteistyökumppaneiden etsiminen ajoissa

Yhteistyökumppaneita etsiessä on tärkeää toimia ajoissa, tehdä hyvä pohjatyö ja löytää motivoitunut yhteistyötaho. Kun idea uuteen projektiin syntyy, kannattaa miettiä, minkälaista asiantuntemusta juuri tämä työskentely kaipaa. Kenen verkostot voisivat olla hyödyksi projektin rakentamisessa? Kenelle projekti on suunnattu, minkälaista toimintaa on jo olemassa ja mitä uutta työskentely tarjoaa? Mihin kunnan tai muiden palveluntarjoajien palveluihin se voisi istua?

Yhteistyön ehdottaminen on sitä helpompaa, mitä paremmin olet tehnyt pohjatyösi. Esimerkiksi uusi kuntien kulttuuritoimintalaki velvoittaa kuntia edistämään kulttuuria ja taidetta osana asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, ja antaa uusia mahdollisuuksia taidetoimijoille. Kuntien tarpeita voi kartoittaa myös vastikään kulttuuriosiolla vahvistetusta kuntien terveydenedistämisaktiivisuutta mittaavasta TEAviisarista.

Kun yhteistyökumppani tai -kumppanit ovat löytyneet, yhteistyön luomiseen ja luottamuksen rakentamiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa.

2. Yhteiset tavoitteet ovat kaiken lähtökohta

Yhteistyökumppaneiden ensimmäinen tehtävä on muodostaa ja kirjata ylös yhteiset tavoitteet. Kun toiminnan syyt eli tavoitteet ovat kirkkaat, on yhteistyötä helpompi lähteä rakentamaan.

Toiminnalla on usein taiteellisia ja sosiaalisia tavoitteita. Taiteellisia tavoitteita voi olla esityksen, lyhytelokuvan tai seinämuraalin luominen. Sosiaalisia tavoitteita taas ovat esimerkiksi elämäntaitojen vahvistaminen, terveyden edistäminen ja työelämän kehittäminen. Tavoitteet kannattaa pilkkoa pienempiin osiin arvioinnin helpottamiseksi.

3. Yhteissuunnittelu mahdollistaa sujuvan työnteon

Suunnitteluun osallistuvat kaikki yhteistyötahot ja mahdollisuuksien mukaan myös toiminnan osallistujat. Ideaalitilanteessa toiminnan suunnittelu lähtee siitä, että ajateltu kohderyhmä itse pääsee vaikuttamaan siihen, mitä tehdään.

Suunnitteluvaiheessa mietitään koko toiminnan kaari suunnittelusta arviointiin ja toiminnan juurruttamiseen:

  • Projektin peruspalikat
  • Turvallisuus ja riskit
  • Viestintä
  • Arviointi
  • Juurruttaminen ja jatkopolut

Suunnitteluvaiheessa sovitaan perusasiat kuten toiminnan ajankohdat, paikat, ohjaajat, kohderyhmä ja mahdolliset muut osallistujat. Sen lisäksi käydään läpi turvallisuusnäkökulmat ja toimintaan mahdollisesti liittyvät riskit. Suunnitteluvaiheessa sovitaan myös, miten projektista viestitään ja kuka viestintää tekee.

Arvioinnin avulla kerrotaan tuloksista ja perustellaan toiminnan merkitystä rahoittajille tai muille sidosryhmille. Jatkuva arviointi auttaa kehittämään ja muokkaamaan toimintaa prosessin aikana.

Toiminnan juurtumista voi tapahtua eri tavoin. Taidetyöskentely voi juurtua sellaisenaan, osaksi kunnan tai organisaation muuta olemassa olevaa toimintaa tai osallistujien omien ohjaajien työtapaa. Kannattaa myös kartoittaa, missä muualla osallistuja voisi jatkaa samankaltaista toimintaa.

4. Selkeät roolit ja vastuut takaavat onnistuneen prosessin

On tärkeää varmistaa, että työnjako, roolit ja vastuut ovat selvät taiteilijoiden ja yhteistyötahojen kesken.

  • Kuka on yhteyshenkilö (kussakin) organisaatiossa?
  • Osallistuuko taidetyöpajoihin yhteistyötahon edustaja ja mikä hänen roolinsa on?
  • Kuka on vastuussa, jos jotain tapahtuu?
  • Kuka viestii toiminnasta osallistujille, heidän mahdollisille huoltajilleen ja muille sidosryhmille?
  • Miten toimintaa arvioidaan yhdessä?

Lisäksi ohjaajien on suositeltavaa työskennellä työparin kanssa. Työpari voi olla myös toiselta taiteenalalta tai muulta alalta, esimerkiksi nuorisotyöntekijä, psykologi tai toimintaterapeutti. Myös työparin kanssa kannattaa sopia selkeät roolit. Kuka on päävastuussa kustakin harjoituksesta? Kuka tukee ja miten? Mitä tukijan rooliin kuuluu? Näin työskentely säilyy sujuvana.

Lue lisää moniammatillisesta yhteistyöstä:
Stiller, Ira & Fanny Vilmilä (2018). Moniammatillinen yhteistyö. Julkaisussa: Lasten ja nuorten säätiö (toim.). Avaimia omaan polkuun – taidetoiminta nuorten elämäntaitojen tukena.

Anna Jussilainen (MA, FM) työskentelee asiantuntijana Lasten ja nuorten säätiössä ja hänellä on usean vuoden kokemus moniammatillisesta yhteistyöstä taiteen soveltavassa käytössä. Jussilainen on erikoistunut yhteisötaiteeseen Roehamptonin yliopistossa Englannissa (Community Dance), ja hänellä on pitkä kokemus käytännön työstä erilaisten ryhmien parissa. Toiselta koulutukseltaan hän on kulttuurien tutkimusta opiskellut humanisti.

Kuva: Fanny Haga