Tiukusten helinää – Yhteisömuusikko moniammatillisessa yhteistyössä Taideneuvolassa

Varkauden Sosiaali- ja terveyspalvelut: Vastaanottopalvelut/ Neuvola, Varkaus

Eteisestä kuuluu iloisia ääniä. Menemme sinne vastaanottamaan tulijoita. Äiti huikkaa iloisesti huomenet ja touhukasta lastaan riisuessaan kertoo, että he ovat ajoissa paikalla, koska tänä aamuna herättiin virkeäsilmäisenä, puuro maistui hyvin ja vaatteetkin sujahtivat suitsait ylle. Olihan torstai-aamu ja odotettu Tiukuset-ryhmä.

Yhteisömuusikon opintoihini kuuluvassa Tiukusten helinää -kehittämisprojektissa työskentelin yhteistyössä Varkauden kaupungin perheterapeutti Anja Venäläisen kanssa kuusi kertaa kokoontuvassa suljetussa Taideneuvolaryhmässä. Ryhmään osallistui Lastenkulttuurikeskus Verson lasten- ja nuorten kulttuurilähetteellä, eli LAKU-lähetteellä, kutsuttuna viisi Varkauden lastenneuvolan asiakasperhettä. Toiminta toteutettiin varhaisiän musiikkikasvatuksen keinoin, räätälöidysti ryhmän tarpeet huomioon ottaen. Toiminnan tarkoituksena oli saada kokemuksia suljetusta Taideneuvolaryhmästä, LAKU-lähetteen toimivuudesta, tavoittavuudesta ja soveltuvuudesta kohderyhmälle sekä Taideneuvolatoiminnasta osana moniammatillista neuvolan ryhmätoimintaa.Projektista saatuja kokemuksia hyödynnetään LAKU-lähetteen muotoilemisessa neuvolan tarpeita palvelevaksi. Moniammatillisen yhteistyön kautta luotiin verkostoja sekä pohdittiin taideneuvolatoiminnan jatkuvuutta, juurruttamista ja toteuttajaa.

Ryhmään osallistui viisi äitiä 4 kk:n – 2 vuoden ikäisen lapsensa kanssa ja se kokoontui Varkauden neuvolan tiloissa helmi-huhtikuussa, yhteensä kuusi kertaa.Toiminta sisälsi monipuolisesti varhaisiän musiikkikasvatuksen työtapoja, joita ovat laulaminen, soittaminen, kuunteleminen, liikkuminen (musiikkiliikunta/tanssi), loruttelu, improvisaatio ja muun taidetoiminnan liittäminen musiikkitoimintaan.Ohjattujen tuokioiden jälkeen ryhmäisillä oli vielä mahdollisuus jäädä tilaan viettämään yhteistä aikaa tutustumisen, leikin ja seurustelun merkeissä noin tunnin ajaksi. Molemmat ohjaajista olivat mukana myös tämän vapaan toiminnan aikana. Annoin ryhmälle nimen Tiukuset. Mielestäni nimi kuvaa pienten kellojen, eli tiukujen, ääntä, joka on pieni ja merkittävä. Tiukujen äänet kuuluvat selvästi ja kantavat kauas, kun niitä herkistyy kuuntelemaan.

Tuokioilla oli selkeä rakenne ja alku- ja loppulaulut olivat jokaisella kerralla samat. Laulut olivat yksinkertaisia, ryhmän lapsille soveltuvia ja vanhempien helposti opittavia perinteisiä sekä uudempia lastenlauluja. Soittimina käytimme helposti soitettavia sekä kodista löytyviä rytmisoittimia, kuten marakasseja, kulkusia, rytmikapuloita, pahviputkia, erilaisia kelloja, sankorumpuja ja tiskiharjoja. Säestyssoittimina käytin 5-kielistä kannelta ja ukulelea. Toisella tuokiokerralla annoin jokaiselle itse tehdyn laulu- ja lorupussin, johon valmistin laminoidut kortit toteutuneista lauluista ja loruista. Annoin kortit muutama kerrallaan sitä mukaa, kun olimme ne toteuttaneet. Näin ryhmäläiset saivat käyttöönsä melko runsaasti materiaalia kotona musisointia varten.

Musiikin positiiviset vaikutukset omaan lapseen huomioitiin herkästi ja niistä kerrottiin ryhmässä. Äidit huomioivat myös toiset ryhmän lapset myönteisesti ja esimerkiksi kehityksellisistä edistymisistä iloittiin yhdessä. Projektista saatujen kokemusten perusteella pieneen ryhmään tullaan rohkeammin ja siinä toimiminen koetaan kaikin puolin turvallisemmaksi kuin isossa ryhmässä. Viikoittain toistuvat kokoontumiset luovat tuttuuden tunnetta ja sen myötä ryhmään on mahdollista muodostua luottamuksellinen ilmapiiri, jossa yhteisen musiikillisen toiminnan lisäksi voi jakaa arjen kokemuksia.

Tutuksi tulleessa ryhmässä mieltä askarruttavia asioita uskalletaan ottaa puheeksi ja niihin on mahdollista saada vertaistuellisia sekä ammatillisia neuvoja. Ohjaajan näkökulmasta pienen ryhmän etuna on lasten ja vanhempien yksilöllisen kohtaamisen mahdollistuminen sekä aidon ja luottamuksellisen vuorovaikutuksen syntyminen puolin ja toisin.

”Oltiin iloisia, että saatiin lähete ja nimenomaan niin päin, että sitä tarjottiin meille. Ei ole jaksanut mennä muskariin.”

”Tästä on tullut meille rutiini. Mitä sitten, kun tää loppuu?”

”Tänne on tullut lähdettyä. Hyvä, että kutsuttiin ja ohjattiin. Pieneen ryhmään tullaan mieluummin kuin isoon.”

”Tuli lähdettyä kotoa ja näki toisia lapsia ja äitejä.”

”Kiva, kun ei ollut iso ryhmä ja tuli juteltua muutakin. Sai vertaistukea.”

”Toi piristystä meidän päiviin.”

”Olisi hyvä, että tämmöisiä vaihtoehtoja olisi – ja miten tärkeää tämä on lapsen kehityksen kannalta. Kaikki ei tiedä tällaisesta.”

Yllä olevat ovat lainauksia äitien kommenteista Tiukuset-ryhmätoiminnasta.

 

Perheille tarvitaan erilaisia tukimuotoja. Pieni, musiikkipainotteinen taideneuvolaryhmä, johon perheet on ohjattu LAKU-lähetteellä, on mielestäni erittäin hyvä varhaisen tukitoimen muoto. Useassa tapauksessa se voi olla jopa riittävä tukitoimi, jos sitä on mahdollista tarjota ajoissa. Tässä projektissa ryhmään osallistuneet äidit kokivat erityisen hyvänä asiana, että toimintaa tarjottiin neuvolan toimesta, koska voimavaroja ei ollut ottaa itse selvää paikkakunnalla tarjolla olevista taidetoimintamahdollisuuksista ja lähteä niihin mukaan. Taideneuvolaryhmään ohjaaminen on hyvä vaihtoehto myös sen vuoksi, että taidelähtöisellä toiminnalla on itsessään terapeuttisia vaikutuksia. Pienessä ryhmässä saatujen positiivisten kokemuksien jälkeen perhe saattaa rohkaistua tai innostua lähtemään mukaan myös isompaan taidetoimintaryhmään.

Tämän lyhyen projektin tulokset olivat lupaavia ja rohkaisevia. Saatujen kokemusten perusteella pienelle moniammatillisesti toteutetulle ja kohderyhmälähtöisesti räätälöidylle taideneuvolaryhmälle, johon perheet ohjataan LAKU-lähetteellä, on tarvetta. Tiukusten kaltaista taideneuvolaryhmää kannattaisi jatkaa ja juurruttaa se osaksi neuvolan ryhmätoimintaa.  Pieni ryhmä on myös mitä parhain vertaistukipaikka ja lapsen on siellä turvallista totutella toisiin lapsiin ja aikuisiin.

Projektin onnistumiseen vaikutti merkittävästi toimiva ja innostunut verkostoyhteistyö, jonka luominen tapahtui pääasiassa projektin aikana. Lastenkulttuurikeskus Verson avulla mahdollistui yhteistyö Varkauden sosiaali- ja terveystoimen perheterapeutin sekä neuvolan terveydenhoitajien kanssa. Ilman toimivaa moniammatillista verkostoyhteistyötä projektista saadut kokemukset olisivat jääneet vähäisemmiksi. Projektin etukäteissuunnittelusta saakka meillä oli perheterapeutti Anjan kanssa hyvin samanlaiset ajatukset toiminnan tarkoituksesta. Olimme viime syksystä saakka tiiviisti yhteydessä ja pohdimme ryhmätoiminnan sisältöä sekä toteutustapoja omien ammatillisten näkökulmiemme kautta. Molemmat näimme sosiaali- ja terveyspalveluissa tapahtuvan taide- ja kulttuuritoiminnan lapsiperheiden hyvinvoinnin tukemisessa vahvana mahdollisuutena ja olimme innostuneita yhteistyöstämme.

Innostuksestamme ja iloisesta yhdessä tekemisestä kertonee sekin, että erään ryhmäkokoontumisen jälkeen pakkasimme soittimet koriin ja piipahdimme myös neuvolan odotustiloihin. Siellä saimme muun muassa laulaa äidin ja pienen taaperon tervetulleiksi terveydenhoitajan vastaanotolle sekä musisoida, piirtää ja kertoa kalajuttuja hieman vanhemman pojan kanssa.

Neuvola voi olla myös paikka, jossa tarjotaan mahdollisuus tarttua taiteen tuomaan iloon sekä saatellaan lapset ja vanhemmat vahvistavien taidekokemusten äärelle.

 

Jokainen Tiukunen tarvitsee jonkun tärkeän, jota vasten helistä.

Jokainen Tiukunen jättää maisemaan oman äänensä, jotta se kuultaisiin.

Jokainen Tiukunen maalaa maiseman omalla värillään, jotta se nähtäisiin.

Näin syntyy Tiukusen oma ainutlaatuinen ja arvokas sointiväri.

(Niina Hiitola)

 

Kirjoittaja: Niina Hiitola, lastentarhanopettaja, yhteisömuusikko-opiskelija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Valokuvat: Niina Hiitola