Hyppää sisältöön

”Tärkeintä ei ole lopputulos, vaan tekeminen”

Yhteisötalo Satama, Joensuu

Vakituinen pianistimme Irina esiintyi viimeisen kerran Sataman sävelessä maaliskuun alussa. Onneksi saimme uuden pianistin Matti Raution. Matti vierailee meillä silloin tällöin ja vetää yhteislauluja. Yhteislaululle on aina paikkansa, sitä toivotaan ja se toimii aina yhtä hyvin. Meillä myös tanssitaan spontaanisti!

Pidimme elokuvamusiikin levyraadin, joka veti hyvin väkeä. Levyraati ja musiikin kuuntelu toivat mukanaan vilkasta keskustelua, muistoja ja monia mielipiteitä. Paikalla olleet ihmiset kokivat mukavana sen, että voi keskustella rennosti musiikista ja vaihtaa mielipiteitä.

Minna Canthin päivänä juhlimme Minnaa ja tasa-arvoa. Saimme vieraita kirjastolta. Kirjaston väki antoi kirjavinkkausta, saimme kuulla pätkiä Canthin tuotannosta ja keskustelimme mm. siitä, mihin epäkohtiin Canth puuttuisi, jos eläisi nyt keskuudessamme. Teimme myös huoneentauluja Minnan teksteistä. Pohjina käytimme kirjaston poistokirjojen kovia kansia, jotka kirjaston väki toi tullessaan. Yllätysvieraaksi saimme Minna Canthin sukulaisen, joka oli huomannut ilmoituksemme lehdessä ja halusi tulla kertomaan suvusta lisää ihan henkilökohtaisesti.

Maaliskuussa tartuimme myös vesiväreihin ja annoimme pensselin viedä mennessään. ”Maalaaminen on mukavaa yhdessä, ei tarvitse välttämättä keskustella, voi olla hiljaa ja antaa ajatusten liikkua. Maalaaminen on terapeuttista. Tärkeintä ei ole lopputulos, vaan tekeminen” kommentoi eräs kävijämme maalaamisen merkitystä itselleen.