Hyppää sisältöön

Taiteen tekeminen saa liekkeihin – Ella Jäppisen viikko taiteen parissa

Viikkoni taiteen parissa -sarjassa kampanjan suojelijat kertovat omasta viikostaan taiteen parissa. He kirjaavat kampanjan Taidepassiin minuutit taiteen tekijänä ja kokijana sekä taidekokemusten vaikutukset: Herättikö kokemus ajatuksia ja tunteita, antoiko se mahdollisuuden lepoon tai muiden kanssa yhdessä oloon? Tällä kertaa vuorossa on Ella Jäppinen.

Maanantai 21.10.

Aamulla kuuntelen jo toisen kerran läpi Vimman tuoreen Meri ja avaruus -albumin, koska se innostaa minua nyt suunnattomasti. Ihanaa kuunnella musiikkia, joka on tyylilajimäärittelyjen ulkopuolella. Jos varta vasten haen mielleyhtymiä Vimmasta, niitä ovat minulle Hereä, Anna-Mari Kähärä, Kurt Weill, Ismo Alanko, Pyhimys, Jean Sibelius ja Maija Vilkkumaa, eli kirjo on laaja. Iltapäivällä on tarkoitus jatkaa sävellystä musiikkiteatteriensemblellemme Tytäryhtiölle, joten inspiraatiomateriaali on hyödyllistäkin.

Sävelsin ja sovitin noin tunnin ajan. Päätin, että tuon kauhean päkistyksen saavutettu työvaihe riittää nyt. Jatkan pienellä laulutekniikkaharjoittelulla. Kuuntelin hiukan lisää musaa. Valikoin yksittäisiä biisejä fiilispohjalta.

Varsinkin näin neurologisen kuntoutuksen fysioterapiapäivänä tuntuu hyvin tärkeältä pitää kiinni myös omasta taiteilijaidentiteetistä. Päivän leimallisin tunne oli innostuminen.

100 minuuttia kokijana ja 75 minuuttia tekijänä

Tiistai 22.10.

Flunssa tavoitti minutkin, joten päivän opintoihin kuuluva laulutunti jää väliin. Raahaudun sen sijaan Sibelius-Akatemian musiikkikasvatusosaston lainalaitekaapin perehdytykseen, jotta taide voi tapahtua myöhemmin. Jatkoin puolisen tuntia eilistä sävellystä. Tämähän on sittenkin ihan kelvollista kamaa.

Kuuntelen Antti Aution uutta albumia. Tekstit osuvat sen verran vahvasti, että tätä ei näköjään voi kuunnella yhdeltä istumalta, vaan jaan kokonaisuuden neljään osaan päivän mittaan. Haluan jaksaa keskittyä kuuntelemiseen täysin. Olen viime aikoina muutenkin pyrkinyt kuuntelemaan ehjiä albumikokonaisuksia niin, etten samalla puuhastele yhtään mitään muuta. Asiaan toki vaikuttaa musiikin kunnioittamisen lisäksi myös aivovaurioni, joka vaikeuttaa keskittymistä ja eritoten multitaskausta.

Viimeisen tunnin ennen nukahtamista luen aina jotakin. Tänään se on Riikka Pulkkisen Vieras.

Tämänpäiväiset teokset herättivät minussa kokijana lähes uuvuttavan tunteiden vyöryn. Lisäksi koin voimakasta pystymisen tunnetta omassa tekemisessäni. Jopa itseluottamusta. Ajatukset laukkaavat inspiroituneina kaikilla elämänalueilla. Olo on melankolinen mutta toiveikas.

Noin 100 minuuttia kokijana ja 30 minuuttia tekijänä

Keskiviikko 23.10.

Kävin koululla opiskelemassa tiedonhakua ja tieteellisen tutkimuksen periaatteita puolentoista tunnin ajan musiikkikasvatuksen kandidaatintyötäni varten. Ei siis suoranaisesti taiteen tekemistä, mutta taidekasvatuksen tutkimista.

Iltapäivän horroksessa taidan nyt kokeilla jatkaa biisiteksti-ideaa, joka putkahti yhtenä fraasiparina mieleeni muistaakseni eilen. Huh mitä latteuksia täältä pesee! Juuri tällaiseen työskentelyyn uskonkin kaikessa tekemisessä. Ensin suolletaan kaikki pintakuohu naurettavuudenkin uhalla ulos, sitten poimitaan joukosta innostavat osumat ja aletaan jalostaa niitä.

Kuuntelen jonkin aikaa Bachia. Minulla on menossa fiilispohjainen Bach-projekti, eli yritän vähitellen luoda musiikkiin tuoreen ja lempeän suhteen. En koskaan aktiivisina pianonsoittoaikoinani eli ennen toispuolihalvauksen tuonutta aivovauriota mielestäni oppinut soittamaan Bachia hyvin, ja niin koko säveltäjä alkoi ahdistaa.

Illan sanataideannos on jälleen Riikka Pulkkista.

Olen tänään yllättävän lennokkaalla ja innokkaalla tuulella nimenomaan taidekokemusten myötä. Hauskaa, että myös uinuva laululyyrikkominä heräilee taas! Kyllähän tuo Bach kerta kaikkiaan rentouttaa, kun äänenkuljetus on niin täydellistä. Taiteen aikaansaama riemu on ehkä kokonaisuuden teema tänään.

90 minuuttia kokijana ja tulkinnasta riippuen 30–60 minuuttia tekijänä

Torstai 24.10.

Tänään täytyy kuunnella herätykseksi aimo annos 70-luvun funkia ja discoa. Se yleensä auttaa käynnistysvaikeuksiin.
Ääni toimiikin jo pienen lauleskelun verran. Vielä en uskalla varsinaisesti harjoitella tällä äänihuulituntumalla, mutta kevyt muutenvaanlauleskelu onnistuu.

Illan päätteeksi tietysti sanataidetta, tällä kertaa kirjaston hyllystä summamutikassa napattua Antti Tuuria.

Tänään tarvitsin parin innokkaan päivän jälkeen selvästi lepopäivän omasta tekijyydestä. Pienikin lauluoperaatio kuitenkin tuntuu aina pitävän minut kiinni itsessäni. Muiden tekemän taiteen tehtävä oli tänään energisoida ja kannatella. Toki voisin myös lisätä kokonaisuuteen antoisan parituntisen tapaamisen sanataiteilijaystäväni kanssa. Eikö hyvä keskustelu ole parhaimmillaan taidetta? Ainakin se kohottaa ja kannustaa.

120 minuuttia kokijana ja 15 minuuttia tekijänä

Perjantai 25.10.

Aamuherätykseksi kuuntelen inspiraatiolistaani, jossa on monenlaista musiikkia Joonas Kokkosesta Mitskiin. Jatkan kevyellä laulutreenillä ja perehdyn opinnoissani menossa olevan sovituskurssin uusimpiin materiaaaleihin. Etsin ja valitsin myös sopivan pianokappaleen orkestrointitehtäväkseni ja hahmottelin toteutusta mielessäni. Kuuntelen lisää inspiraatiomusaa.

Illalla katson Vain elämää -ohjelman, jossa on tänään Maija Vilkkumaan, yhden muusikkosankarini, päivä. Ohjelma-ajasta musiikkia (taidetta) on esityksinä ja arkistomateriaaleina yhteensä ehkä 45 minuuttia, joten tarkasti rajaten voisi sanoa, ettei koko ohjelma ole taidekokemus vaan viihde- tai kulttuurikokemus. En tosin tässä yhteydessä pidä sellaisia rajanvetoja kovinkaan olennaisina. Etsin mieluummin yhtäläisyyksiä, kun puhutaan taiteen hyvinvointivaikutuksista. Mielestäni sekä taide että viihde ovat olemassa tuottaakseen kokijalleen esteettisiä ja emotionaalisia elämyksiä sekä herätelläkseen uudenlaista ajattelua. Toki eri lajien tekemisessä pätevät toisistaan poikkeavat lainalaisuudet.

Illan lukutunnilla aloitan Regina Raskin Jouluihmisen.

Eilisen matalaenergisen päivän jälkeen tänään päässä on taas tilaa hillittömälle inspiroitumiselle musiikin tekemisestä ja esiintymisestä. Kirjaa lukiessani törmään klassiseen totuuteen siitä, miten yksi kaunokirjallisuuden tärkeimmistä tehtävistä on opettaa empatiaa. En nimittäin tässä tapauksessa samastu yhteenkään henkilöhahmoon. Tänään tunnen ajatteluni avartuneen.

160 minuuttia kokijana ja 60 minuuttia tekijänä

Lauantai 26.10.

Valmistaudun huomiseen päivään viimeistelemällä sävellyksenpätkäni ja koelaulamalla sen stemmoja. Lisäksi kuuntelen sattumanvaraisesti musiikkia. Vaikka olen luvannut itselleni aloittaa joulusesongin tänä vuonna vasta marraskuussa, pelastan sadepäivän harmauden aloittamalla jouluelokuvien katsomisen. Lienen prantumaton joulunostalgikko.

Alan olla ihan tyytyväinen tähän biisiluomukseeni. Jos jaksaisin, tekisin heti lisää. Testataan nyt materiaali kuitenkin ensin tulevilla esittäjillä huomenna. Joulutunnelmointi aina samoilla elokuvilla saa oloni turvalliseksi, vaikka osa elokuvien taiteellisista ratkaisuista on kammottavia. Tärkein arvo niissä on minulle viihtyminen, eikä sitä ole maailmassa koskaan liikaa.

Päivän kokemusten jälkeen olo on levännyt ja hiukan vaahtokarkkinen. Siis psyykkisesti. Pidän elämästäni, eli huttutaiteen ja sen tekemisen tehtävä on täyttynyt.

160 minuuttia kokijana ja 45 minuuttia tekijänä

Sunnuntai 27.10.

Tänään pidimme Musiikkiteatteriensemble Tytäryhtiön uuden materiaalin luomis- ja harjoituspäivän. Musiikkiteatterin tekemiseen eli ensimmäiseen ammattiini paneutuminen saa minut aina tuntemaan, että olen vahvasti elossa. Myös kollegojen ja ryhmätyön ihailu on aina upea kokemus. Ja biisiaihionihan toimii upeasti! Nyt se kannattaa tehdä kokonaan loppuun.

Kuuntelin päivän mittaan musiikkia ja illalla rauhoittuakseni jatkan eilistä jouluelokuvien katselua. Yksinkertaisesti viihdyin ja innostuin. Tekeminen sai minut liekkeihin, kokeminen taas jätti mukavan hiilloksen kytemään ja lepäämään.

160 minuuttia kokijana ja 240 minuuttia tekijänä

Kun taide ja taiteen tekeminen on kutsumus

Huomasin jälleen, että taiteen tekeminen ja välittäminen on kutsumukseni ja sen kokeminen polttoaineeni.

Oli mielenkiintoista lähteä tarkastelemaan omaa toimintaa kellon kanssa. Valtaosa kapasiteetistani kuluu nykyään joka tapauksessa neurologiseen kuntoutukseen ja perustoimintoihin, kuten pystyssä pysymiseen kävellessä, joten minuuttimäärät taiteen parissa voivat yllättää. Osa-aikaiset musiikkiteatteritekemiseni ja musiikkikasvatusopintonikin ovat minulle suurta, mutta kellotettuina melko pienimuotoista toimintaa.

Toimintatapani taiteen parissa ovat minulle selvästi hyväksi juuri näin, joten aion jatkossakin pitää niistä huolta ja varjella sekä tekijyyttäni että kokijuuttani.

Viikkoni minuutit yhteensä: 1415 minuuttia

Haastan mukaan…

Haluan haastaa kaikki neurologista kuntoutusta antavat toimijat huomioimaan taiteen vaikutukset ja hyödyntämään niitä mahdollisimman paljon kunkin kuntoutujayksilön taipumuksia ja mieltymyksiä kuunnellen. Esimerkiksi musiikin ja tanssin vaikutuksista on jo olemassa tutkimusta, joka osoittaa niiden mittavan tehon toipumisen ja elämänlaadun edistäjinä.