”Runous on kuin keväinen valo pitkän pimeän talven jälkeen”

Lehtiojan palvelukeskus, Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä, Lahti

Helmikuussa Lehtiojan palvelukeskuksessa pyörivät säännölliset toiminnot jatkuivat: kuvataidepiiri, runoraati, päivätanssit, musiikkipiiri ja elokuvat ovat osa viikko-ohjelmaamme. Niiden lisäksi koimme monenlaisia elämyksiä ja yllätyksellisiäkin hetkiä.

Saimme nauttia vierailevasta teatteriesityksestä, kun Lahden Lauantainäyttämö toi kiertuenäytelmänsä ”Sydämeni ääntä kuuntelen” katsottavaksemme. Tunteidenpaloa oli sekä näyttämöllä että katsomossa.

Mausteisen värikkäälle tunnelmamatkalle pääsimme itämaisen huivitanssin keinoin. Siinä yhdistyivät musiikki, liike ja värien runsaus. Tälle mielikuvamatkalle pääsivät erityisesti he, jotka joutuvat sairauden vuoksi viettämään paljon aikaa vuoteessa. Tämä oli kätevää sekä ennen kaikkea hauskaa.

Asukkaamme Kaarina Peltola, joka on opettajana ollessaan tutustuttanut lukuisia, vai pitäisikö sanoa lukemattomia, lapsia runouden maailmaan, on jo vuosia kirjoittanut lempirunojaan muistiin rakkaaseen mustakantiseen vihkoonsa. Kalevalan päivän lähestyessä Kaarina ja lähihoitaja Sanna Kuusela istahtivat runokirjojen ääreen.

Kaarina kuvailee runojen merkitystä itselleen näin: ”Runous on kuin keväinen valo pitkän pimeän talven jälkeen. Runo on ravintoa sielulle ja vahvistaa sydäntä.” Ja kuin Kaarinan ajatuksen kuulleena, kevätaurinko valaisi säteillään suloisen yhteisen runohetken.