Onko taide vapaus vai vangitsija?
Lehtiojan palvelukeskuksessa Lahdessa järjestettiin 29.10.2019 100 minuuttia taidetta -kampanjatapahtuma.
Tapahtumassa kuultiin Lehtiojan palvelukeskuksen ja muiden yksiköiden kokemuksia taiteen ja kulttuurin
mahdollisuuksista ja pohdittiin, mistä hyvä ja mielekäs elämänsisältö sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa koostuu ja mietittiin taiteen ja kulttuurin roolia kokonaisuudessa sekä nautittiin monipuolisesta taideohjelmasta.
Lähihoitaja Renna Ali paljastui tilaisuudessa myös runoilijaksi, ohessa hänen tilaisuudessa esittämä runonsa:
Mikä on taide?
Onko Taide kuin hyvä ystävä
kellä on aina aikaa keskustella kanssasi
tai hieno outo rouva
kenet ei uskalla edes lähetyä?
Onko Taide hullu
kenet halua kaartaa
tai klovni kenen tarkoitus
on viihdyttää
tai pyhimys kuka siunaa
tai lapsi kelle maailma on uusi
tai vanhus kenen viisaus on suuri?
Onko Taide Vapaus tai Vangitsija
Kuuluuko Taide valituille
tai niille ketkä valitsevat Taiteen
ystäväksi
Kuuluuko Taide galleriohin
ja rikkaiden seinille?
Kuuluuko Taide hoitokotiin?
Kuuluuko Taide kaikille?
Avajaispuhe
PHHYKY:n toimialajohtaja Ismo Rautiainen avasi tilaisuuden oheisella puheella:
Hyvät ystävät! Tervetuloa Lehtiojalle 100-minuuttia taidetta – Taide toimii Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä – tilaisuuteen. Minulla on ilo avata tämä tilaisuus. 100- minuuttia taidetta kampanja on innostanut sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoita ottamaan taide ja kulttuuri pysyväksi osaksi toimintaansa. Nyt hankkeessa ollaan siinä vaiheessa, että on aika esitellä hyviä käytäntöjä, joita on toteutettu eri puolilla valtakuntaa.
Tällä Päijät-Hämeessä on ihan merkittävän suuri ilo esitellä taiteen ja soten integroinnin saavutuksia. Saavutuksia on paljon ja niitä löytyy joka puolelta organisaatioita. Minulla on myös oma historia tässä taiteen integroinnissa osaksi sote palveluja. Työ on aloitettu jo vuonna 2013 silloisessa Lahden kaupungin ja Kauno ry:n Tukeva porras yhteishankkeessa. Sen jälkeen toteutettiin Vuoksi hanke, jossa etsittiin sellaisia toimintamalleja, joilla taide voidaan integroida osaksi sote palveluja. Vuoksi hankkeen päätyttyä on edetty asian toimeenpanoon. Aluksi lähdettiin liikkeelle pienistä asioista ja rajatusta taiteen osa-alueesta, kuvataiteesta. Vuoksi hankkeessa toteutettiin organisaatioon pysyviä rakenteita ja sidottiin organisaation kaikki eri tasot yhteiseen tavoitteeseen saada taide osaksi palvelujamme.
Tänä päivänä olen aivan hämmästynyt siitä, kuinka paljon erilaisia tapoja organisaatiossamme on hyödyntää taidetta ja kulttuuria osana sotepalveluja. Erityisen ilahtunut olen siitä, että taide näkyy kaikilla tasoilla sitoutumisena, mutta myös siitä, että taiteen ja sotepalvelujen yhdistämisessä tapahtuu jatkuvasti erilaisia yksittäisiä tekoja meidän aivan tavallisten sote-työntekijöiden toimesta. Tai on väärin sanoa aivan tavallisten, sillä on todellista ammattitaitoa kyetä hyödyntämään taidetta omassa työssä.
Taide koskettaa tänä päivänä konkreettisesti useita asiakkaitamme, heidän omaisiaan, työntekijöitä, esimiehiä, meitä johtajia sekä muita yhteistyötahoja. Asiakaspalveluympäristömme ja yhteisömme ovat alkaneet elämään värikkäämpää elämää, jossa taide ja kulttuuri ovat läsnä. Yhteisöissämme on alettu tekemään huikeita asioita ja uusia syntyy jatkuvasti. On syntynyt positiivinen yhdessä tekemisen kulttuuri ja taidetta hyödynnetään paljon laajemminkin kuin pelkästään asiakasrajapinnassa. Sitä hyödynnetään myös työyhteisöjen kehittämisessä, johtamisessa ja esim. rekrytoinnissa. Taiteen hyödyntämisestä on muodostunut myös organisaatiollemme tietynlainen brändi. On helppo olla ylpeä onnistumisesta ja hyvin tehdystä työstä.
Nyt olemme täällä Lehtiojalla, joka alun perin suunniteltiin kulttuuripainotteiseksi palvelutaloksi. Lehtioja on ollut edellä kävijä jo aivan alusta alkaen kulttuuripainotuksineen, mutta kehittämistoiminnan myötä täällä on havaittu, ettei sellaisen tekeminen ole itsestään selvää joka paikassa. Lehtiojalta nostettiin esille meidän aivan ihana organisaatiotaiteilija Eili Ikonen, joka tehnyt useita vuosia työtä kehittämistyön tueksi. Tuhannet kiitokset Eilille! Taiteen integroimista soteen tukevat hankkeet ovat lisänneet asukkaiden ja henkilökunnan välistä yhdenvertaisuutta; roolit ovat vaihtuneet ja laventuneet, kun asukas onkin se, joka tuottaa vaikkapa runon. Työn tekeminen on erilaista, kun siihen voi tuoda ammattiosaamisen lisäksi oman kiinnostuksen tai jopa intohimon mukaisia asioita: kirjallisuutta, piirtämistä, musiikkia… siis työaikana saa piirtää tai laulaa ja siitä maksetaan palkkaa.
Kertomus Lehtiojalta kertoo myös sitä, että olemme onnistuneet toteuttamaan Ikääntyneiden palvelujen ja kuntoutuksen visiota ”Eletään koko elämä” jotain merkityksellistä on syntynyt toimintaan, jotain sellaista, joka lisää elämän arvoa ja osallisuutta.
Aivan huikea esimerkki taiteen integroinnista osaksi asukkaidemme elämään on tuon kankaan alla peitettynä oleva taideteos, joka minulla on kohta aivan ainutlaatuinen kunnia paljastaa. Se on asukkaiden maalama taulu. Teille kaikille täällä Lehtiojalla oleville ja meille, jotka saamme tulla täällä käymään. Taulun maalaamisesta on kirjoitettu 100 minuuttia taidetta Internet-sivuilla:
Kauniit värit ja yhdessä tekeminen vapauttivat kokeilemaan ja tunnustelemaan. Rouva Impi Mikkola aloitti itseoikeutetusti maalaamisen, koska hänellä on pitkä kokemus kehystäjänä ja lukemattomat maalaukset ovat kulkeneet hänen taitavien käsiensä kautta. Hän maalasi varmoin ottein pieniä sieviä kuvioita. Miesväki maalasi pitkin vedoin leveillä siveltimillä. Niin kuin he ovat aina maalanneet. Taloja, aitoja tai seiniä.
Tämä taulu tulee asukkaiden sydämestä kaikkien nähtäville Lehtiojan yhteisiin tiloihin. Haluan tätä taulua paljastettaessa toivottaa ainakin 100 minuuttia onnea kaikille tauluntekijöille ja sen katsojille!
Kuva: Valokuva asukkaiden maalaamasta taulusta