Näytteleminen vapauttaa mielen – Sanna Tiivolan viikko taiteen parissa

Viikkoni taiteen parissa -sarjassa kampanjan suojelijat kertovat omasta viikostaan taiteen parissa. He kirjaavat kampanjan Taidepassiin minuutit taiteen tekijänä ja kokijana sekä taidekokemusten vaikutukset: Herättikö kokemus ajatuksia ja tunteita, antoiko se mahdollisuuden lepoon tai muiden kanssa yhdessä oloon? Tällä kertaa vuorossa on Sanna Tiivola.

Maanantai 19.8.

Harjoittelimme Malmin hautausmaalla ulkona Kari Hotakaisen Kantaja-esitystä. Näytteleminen on aina mieltä vapauttavaa. On hienoa, kun voi kokea toisen ihmisen tunteet ja ajatukset sekä havainnoida maailmaa roolin kautta. Teatterin tekemisessä on myös hienoa yhdessä tekeminen. Yhdessä tekemisestä syntyy lämmin olo ja jotenkin sellainen olo, että maailma on hieno paikka olla.

180 minuuttia tekijänä

Tiistai 20.8.

Kävin Kiasman Shoplifter-näyttelyssä. Islantilainen, nykyisin New Yorkissa asuva Hrafnhildur Arnardóttir eli Shoplifter hyödyntää synteettistä hiusta massiivisissa installaatioissaan, joissa huumorilla on oma hienoviritteinen roolinsa. Tilan haltuun ottavien installaatioiden lomassa voi oleilla ja niitä voi silittää. Kuljeskelin tilassa ja koskettelin hiuksia, makasin niiden alla ja olin vain. Ensin yritin analysoida, miten hiukset on tehty ja ripustettu – sitten ryhdyin vain kokemaan asiaa. Makasin jonkun aikaa hiusten alla ja otin kuvia itsestäni niiden kanssa. Nautin väreistä ja isosta tilasta. Minulla ei ollut kiire minnekään.

60 minuuttia kokijana

Keskiviikko 21.8.

Kuuntelin tyttären lauluharjoituksia kuorossa. Kuorolaulua on myös hieno kuunnella; siinä mieli jotenkin asettuu paikoilleen ja lepää. Olin myös itse laulutunnilla. Laulaminen saa aina kaiken muun unohtumaan. Ajatuksia heräsi äänestä, joka oli vähän kadoksissa kesäloman jälkeen ja tekniikasta, jota joutuu harjoittelemaan, jotta ääni tulee ulos parhaiten. Aloitimme harjoittelemaan lauluja operetista Mustalaisruhtinatar ja siitä tuli heti innostunut olo, koska operettia en ole vielä laulanut. Tuntui myös, että oma temperamenttini sopii parhaiten tuohon laulutyyliin. Laulaminen sai aikaan myös erilaisia tunnereaktioita.

30 minuuttia tekijänä ja 30 minuuttia kokijana

Torstai 22.8.

Esitimme Kari Hotakaisen Kantaja-esityksen Malmin Hautausmaalla Hautausmaa Elää –tapahtumassa ulkona. Näytelmän esittäminen ja jakaminen yhdessä yleisön kanssa on aina yhteisöllinen kokemus. Kun pääsee itse siihen moodiin, että esittämisen asemasta itse asiassa kertoo yleisölle tarinaa niin tuntuu, että pääsee jakamaan hyvin inhimillisen ja syvän kokemuksen. Hautausmaa esityspaikkana oli huikea elämys. Tuntui siltä, että tässä sitä vain mennään ja joskus myöhemmin ollaan sitten tuolla mullan alla.

Toisaalta esitys herätti myös ihmetystä, sillä jotkut ihmiset olivat kokeneet Hautausmaa elää -tapahtuman hautarauhan häpäisynä ja tehneet tapahtumasta valituksen. Taiteen yksi tehtävä on herättää ajatuksia ja rikkoa rajoja. On mielenkiintoista pohtia, mistä johtuu erilainen kokemusmaailma, miksi jotkut ihmiset kokevat sellaisen asian loukkaavana, jonka itse koen todella hienoksi?

120 minuuttia tekijänä

Perjantai 23.8.

Suunnittelimme naapurini kanssa musikaalia, joka tehtäisiin 3. luokkalaisten kanssa. Naapurini toimii musiikinopettajana. Hän säveltää musiikit ja minä tulen ohjaamaan esityksen. Innostus ja yhdessä tekemisen riemu. On hienoa suunnitella yhdessä taideteosta, kun toinen ruokkii toista ja innostuu toisen ideasta ja kehittää sitä eteenpäin. Välillä muussa kuin taidetyössä kokee, että se innostus puuttuu. Ihmiset eivät syty toistensa ideasta ja kehitä eteenpäin. Asiat seisovat ikään kuin paikallaan. En tiedä, mistä se johtuu mutta näin olen joskus kokenut. Ehkä luovassa prosessissa on suoraan oma taikansa.

90 minuuttia tekijänä

Mieli virkeänä kohti uusia taide- ja kulttuurikokemuksia

Olin viikon jälkeen virkeä ja täynnä energiaa. Olin myös hyvillä mielin ja innostunut muistakin asioista. Koin, että näillä jaksaa jatkaa pitkälle syksyyn. Yritän jatkossakin käydä kokemassa ja katsomassa kulttuuriteoksia, niin teatteria kuin musiikkia ja näyttelyitä. Aloitamme myös musikaaliharjoitukset Porvoossa ennen joulua. Lisäksi aion hyödyntää taidetta ja kulttuuria myös oman organisaationi Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnassa ja työn näkyväksi tekemisessä.

Viikkoni minuutit yhteensä: 510 minuuttia

Haastan mukaan…

Haastan kaikki vanhusten hoitokodit, jotka toimivat muistisairaiden kanssa, hyödyntämään taidetta työskentelyssään ja henkilöstön koulutuksessa. Läheinen ihminen on hoitokodissa, ja huomaan, että pelkkä arkirutiinien suorittaminen ei tuo sitä lämpöä ja kokemusta kohtaamisesta, jota muistisairas tarvitsee. Koska heillä ei ole mitään elämyksiä muistella, kaikki, mikä on, on tässä hetkessä. Taiteen keinoilla voidaan tuottaa elämyksiä tässä ja nyt. Myös henkilökunta tarvitsee kokemuksia taiteesta toimiakseen yhteisönä ja yhteisöllisesti.

Kuva: Suvi Lahdenmäki. Kuva on Kantaja-esityksestä Malmin hautausmaalta.