Hyppää sisältöön

”Ilman kulttuuria mun arkipäivästä tulisi tylsä”

Rinnekoti-Säätiö, Espoo

Kornetin työhönvalmennusyksikkö toimii Helsingin Pitäjänmäessä. Tuon tuostakin yksiköstä lähtee ryhmä tutustumaan johonkin paikalliseen nähtävyyteen tai kaupunkitapahtumaan joko osallistumaan tai tekemään vapaaehtoistyötä.

Tapasin ryhmän Ratikkamuseossa, jossa he olivat juuri lukemassa tietoa vanhimmasta raitiovaunusta, jota veti yksi hevonen. Hevonen vaihdettiin kolmen tunnin välein ja ylämäessä se sai vetoapua toiselta hevoselta.

Kornetin työhönvalmennuksen ryhmä pohti, mitä kulttuuri heille merkitsee. ”On tärkeää tuntea historia”, Juha aloittaa. ”Yleissivistyksen kannalta on hyödyllistä tietää asioita ja kivaa se on silloin, kun osaa vastata esimerkiksi johonkin tietokilpailukysymykseen”, hän jatkaa. Iivarin mielestä Ratikkamuseossa pääsee paitsi käsiksi ratikoiden historiaan, se on myös koko maan historiaa. ”On tärkeää tietää historiaa, koska sen avulla oppii ymmärtämään”, hän sanoo.

Mitä kulttuuri on?

”Kulttuuria on myös musiikin kuunteleminen Spotifyssä tai konsertissa ja itse tekeminen”, Totti sanoo. Hän jatkaa: ”Mä soitan itse rumpuja. Siitä tulee hyvä mieli, jos on huolia” ja jatkaa: ”Musiikin kuunteleminen rentouttaa.” Juha säestää Tottia jatkamalla: ”Mulla on sekin, että haluan kuunnella kuuntelemisen ilosta. On kiva laulaa bändikerhossa kerran viikossa.”

”Myös leffat voivat olla kulttuuria”, sanoo Wilma. ”Mä tykkään nähdä uusia elokuvia. Voi oppia uusia asioita. Kerran mä itkin valtavasti Näin koulutat lohikäärmeesi -leffassa. Olen myös nauranut tai ollut ihan vihainen leffassa”, hän jatkaa. ”Teatterikin voi olla kulttuuria”, Wilma sanoo ja jatkaa: ”Viimeksi mä kävin katsomassa Shrek-musikaalin Peacockissa ja syksyllä menen Pieni merenneito -musikaaliin.” Iivari kertoo nähneensä viimeksi Pähkinänsärkijä -baletin ja suosivansa myös oopperaa.

Työhönvalmennuksessa toimii kirjallisuuskerho, jossa luetaan ja kuunnellaan mm. Celia-kirjaston kirjoja. Haastateltavissa tuntuu olevan lukutoukkia, sillä Joonas aloittaa: ”Mä luen dekkareita ja elämänkertoja. Mä luen paljon kylmästä sodasta ja Neuvostoliiton valtapiiristä, millaista Brezhnevin ja Stalinin kausi on ollut. Prahan miehityksestäkin mä olen lukenut. Elämänkerroissa kiinnostaa se, että voi pohtia, millaiseksi lehdistö on muokannut jonkin kuvan jostakin poliitikosta”, Joonas kertoo. Iivari heittää vettä myllyyn ja sanoo: ”Mä oon tutkinut eri maiden kirkkojen historiaa. Silloin voi miettiä, mikä on nykypäivän ja menneen ajan ero.” Myös Aku Ankan ja Harry Potterin lukijoita ja äänikirjojen kuuntelijoita joukosta löytyy.

”Mä en tiedä, onks tää kulttuuria, mut mä käyn seuraamassa jääkiekkomatseja”, pohtii Veli-Pekka. Ryhmä on sitä mieltä, että kyllä urheilu ja sen seuraaminenkin ovat kulttuuria: ”On, koska siellä on paljon kiinnostavaa katseltavaa ja hyvä tunnelma.”

Ryhmän pohdinnan tuloksena määriteltiin, mitä kulttuuri on. Kulttuuri on jotain sellaista, jota ihmiset tekevät yhdessä omalla vapaa-ajallaan. Kulttuuri tekee ihmiselle hyvää. Se herättää ajatuksia ja liikuttaa jotakin ihmisessä. Kulttuuri viihdyttää, opettaa, muokkaa ja pitää meitä yhdessä. Jokaisessa maassa on omanlaisensa kulttuurielämä.

Tuleeko ihminen toimeen ilman kulttuuria? ”Ehdottomasti en. Mä tykkään lukea niin paljon. Mun arkipäivästä tulisi tylsä”, sanoo Joonas välittömästi. ”Sen takia just, kun tykkään käydä leffoissa, kulttuuri on tärkeää”, Iivari sanoo ja jatkaa: ”Varsinkin ilman kirjoja elämästä tulisi ihan tylsää.” ”Mä tykkään käydä erilaisissa paikoissa, on hyvä, että on jotakin tekemistä. Jos ei olisi kulttuuria, ei olisi mitään tekemistä”, Totti pohtii. ”Vaikka tulisinkin toimeen, puuttuisi joku tärkeä pala”, toinen jatkaa. ”En tule toimeen ilman musiikkia. Se hoitaa, se on osa omaa tunneilmaisua. En mä ehkä ilman kirjojakaan tulisi toimeen”, päättää ohjaaja Annis.

Luovissa jutuissa toiminnallinen identiteetti vahvistuu

Krista Sorsa ja Janeli Promvalds organisoivat 100 minuuttia taidetta -hetkiä Toimintakeskus Nyyttipuistossa. Toimintakeskuksessa käy päivittäin vaikeasti kehitysvammaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat paljon tukea kaikissa toiminnoissaan. Toimintahetkien järjestämisessä tulee huolehtia, että jokainen voi osallistua omalla tavallaan tai seurata muiden toimimista. ”Me ollaan lisätty taidehetkiä sellaisiinkin ryhmiin, joissa sitä ei erityisesti ennen ole ollut. Kahvilaryhmä esimerkiksi koristeli tilansa eilen ja Yetitabletissa on nyt enemmän piirtämistä. Aloitettiin musiikkimaalaustyö Daruden euroviisubiisin innoittamana”, kertoo Krista.

Janeli kertoo, miten lähihoitajakoulutuksessa kiinnitettiin kulttuurin mukaan ottamiseen hoitotyössä. ”Kolmantena opiskeluvuonna vammaistyön suuntautumisvaihtoehdossa meillä oli erikseen projekti, jossa mietittiin kehitysvammaisille ihmisille jotakin taiteeseen liittyvää tehtävää. Me piirrettiin käsillä ja käytettiin lopulta koko kehoa piirtämiseen. Aika paljon oli myös musiikkia ja näyttelemistä. Ideana oli, että käytettiin paljon mielikuvitusta”, Janeli muistelee.

Toimintaterapeutiksi opiskellut Krista kertoo, että heillä koulutuksessa oli paljon erilaisia luovia juttuja toimintakyvyn arvioinnin ja terapiaopintojen lisäksi. Kädentaito-opiskelut kuuluivat vahvasti opiskeluihin kuntouttavasta ja näyttöön perustuvasta näkökulmasta käsin. ”Pystyn näyttöön perustuvasti toteamaan toiminnallisen identiteetin vahvistumisen, kun asiakas pystyy itse tekemään ja osallistumaan. Tämä osallistuminen puolestaan vahvistaa asiakkaan omaa hyvää kuvaa itsestä”, Krista jatkaa.

Syvästi kehitysvammaisen asiakkaan asiakaskokemusta on hankala mitata. ”Toiminnasta on kuitenkin mahdollista nähdä palaute välittömästi, kun asiakas hymyilee tai tulee kivasti kontaktiin. Tai kun hän on innostunut tai ei ole lainkaan innostunut. Tämä on havainnointia ja havaintojen arviointia”, Krista jatkaa.

Janelin mielestä kulttuuripainotteisesta toiminnasta on se hyöty, että voi olla asiakkaan kanssa ja tehdä jotakin kivaa, joka tuottaa hyvää mieltä molemmille. ”Kun piirretään tai kuunnellaan musiikkia tai näytellään, ja antaa tukea, niin voi huomata, että jäykän asiakkaan käsi rentoutuu tai henkilö tulee hyvin mukaan”, Janeli kertoo ja jatkaa: ”Tämä ehkä motivoi paremmin kuin pelkät lihasharjoitukset tai sanalliset ohjeet.”

Usein asiakkaat haluavat osallistua taidetoimintaan. Joitakin ihmisiä se ei taas innosta ollenkaan ja jotkut haluavat osallistua vain lyhyen aikaa. Joskus lyhytjänteiset asiakkaat voivat toimia pitkänkin aikaa. 100 minuuttia taidetta -kampanjassa osa osallistujista on toimijoita ja osa kokijoita: ”Meillä voi olla vaikka musiikkimaalausta, jossa toiset osallistuvat ja yksi istuu vieressä ja polkee motomedilla. Silloin hän ei aktiivisesti tee taidetta, vaan nauttii muiden tekemisestä”, Krista kertoo.

Ohjaajat pohtivat, voisivatko he saada töitä johonkin näytille. Asiakkailta tulee paljon ideoita ja he tykkäävät esittää, mitä ovat tehneet. ”Tärkeää on, että ihminen saa huomiota, hänet nähdään ja hän on tullut kuulluksi”, kertoo Janeli näistä tilanteista. ”Taidelähtöinen toiminta ja siitä puhuminen on tapa kommunikoida ja pitää yhteyttä toisen kanssa”, hän päättää.

Teksti ja kuva: Maija Rimpiläinen, Aktiivisuutta kehitysvammaisten arkeen -hanke