Hankerahoituksella ihmisoikeuksia, entäs sitten?
Jos kirjoittaisin siitä, mistä ihan oikeasti haluaisin, niin kertoisin teille sirkuksesta, kuvataiteesta, musiikista, teatterista, valokuvista, esityksistä, runoista, ajatuksista ja ideoista. Kertoisin Marjatasta, Sinikasta, Raunosta, Jennasta, Esasta, Netasta, Rikusta, Katriinasta, Noorasta, Jaanasta, Tiinasta, Kaisasta ja sadoista muista ihmisistä, joiden kanssa olen saanut kohdata taiteen synnyttämässä ainutlaatuisessa toimintaympäristössä. Mutta en kirjoita nyt niistä, vaan kirjoitan rahasta ja rakenteista, koska ilman niitä nämä kohtaamiset ovat vain harvojen oikeus.
Kulttuurin saavutettavuuden ja kulttuuripalvelujen yhdenvertaisen tarjonnan kehittäminen on ollut usean hallitusohjelmakauden kulttuurikärki. Näiden ohjelmakausien aikana on tehty linjauksia ja suosituksia sekä päivitetty lakeja kulttuurin saavutettavuuden edistämiseksi. Yleisesti on vahvistunut ajattelu ja tietoisuus kulttuurin, kulttuurisen aktiivisuuden ja osallisuuden merkityksestä suomalaisen yhteiskunnan menestystekijänä ja hyvinvoinnin peruspilarina.
Sipilän hallitusohjelma nosti tavoitteeksi lisätä eri taiteenalojen ja kulttuuripalvelujen tarjontaa sekä käyttöä sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja asiakastyössä ja ennen kaikkea luoda toiminnan toteuttamiseksi uusi toimialojen yhteinen rahoitusmalli (nk. Prosenttitaiteen periaatteen laajentamisen kärkihanke). Hankkeen aikana onnistuttiin rakentamaan laaja-alaista yhteistyötä eri toimialojen välille ja luomaan monistettavia toiminta- ja rakennemalleja sosiaali-, terveys-, kulttuuri-, taide-, kunta- ja maakuntatoimijoiden välille. Kehittämistyöhön osallistui iso joukko erilaisten tukipalveluiden piirissä olevia ihmisiä, taiteilijoita, hoiva-alan ammattilaisia, taide-, kulttuuri- ja sote-kentän järjestöjä, organisaatioita ja palvelutuottajia, kuntatoimijoita ja maakuntaliittoja. Paljon saatiin aikaiseksi, mutta yhteistä, kansallista, ison linjan rahoitusmallia valitettavasti ei. Nykyisessä hallitusohjelmassa tätä työtä halutaan jatkaa vahvistamalla lasten ja nuorten harrastamista koulupäivän yhteydessä sekä edistämällä kulttuuri- ja sote-kentän yhteistyötä.
Suomeen on muodostunut kulttuurihyvinvoinnin osaajien verkosto. Meitä kulttuurin, taiteen ja hyvinvoinnin ammattitoimijoita on syntynyt Suomeen viimeisen viidentoista vuoden aikana kymmeniä, ellei satoja. Tietoa siitä, miten kulttuurihyvinvointityö, yhteisötaide tai monialainen kulttuurityö työllistää taiteen ammattilaisia, ei kuitenkaan ole käytettävissä. Tarkkoja lukuja ei tiedetä, koska ala on vasta kehittymässä, järjestäytyminen ja tiedonkeruu käynnistymässä. Taikusydän, kulttuurihyvinvoinnin valtakunnallinen yhteyspiste, on aloittanut valtakunnallista työtä kunniakkaasti alueverkostojensa kanssa – kuinkas muutenkaan kuin hankerahalla. Pysyviä rahoituksia on vielä kovin harvassa. Hankkeita tuetaan rahoittajien tarpeiden mukaan perustuen vaihteleviin linjauksiin. Näennäisesti moni asia on vielä alussa. Kuitenkin tämän alan toimijoiden näkökulmasta katsottuna jatkuva kehittäminen on jo kestänyt kovin kauan ja olemme kovin pitkällä.
Olen tehnyt kulttuurihyvinvoinnin palveluiden ja rakenteiden kehittämistyötä ammatikseni yli kymmenen vuotta. Tiedän, että osaaminen, tarve, hyödyt ja tutkimus kulttuurin ja taidetoiminnan yhdenvertaisen tarjonnan perusteluiksi ovat olemassa. Tiedän, että meillä olisi mahdollisuus ottaa askel yhdenvertaisempaa ja inklusiivisempaa yhteiskuntaa antamalla taiteen ja kulttuurisen osallisuuden kautta ääni niillekin, joita ei niin herkästi kuulla sekä avata ovia todellisuuksiin, jotka ovat niin herkästi piilossa. Tiedän, että kulttuurinen osallisuus ja osallistuminen kulttuurielämään ja sivistykseen on ihmisoikeus, joka on turvattu jokaiselle laissa. Siis jokaiselle. Nyt näitä oikeuksia rahoitetaan hankkeilla pistemäisesti, tänään täällä ja huomenna tuolla.
Me kulttuurihyvinvoinnin ja yhteisötaiteen ammattilaiset haluamme kehittää sitoutuneesti yhteiskuntaa, jossa ihmisellä on väliä, ja jossa luovuus ja yhdessä toimiminen ovat arvossaan. Haluamme varmuutta siihen, että tähän työhön on mielekästä kouluttautua. Vaadimme pysyviä työpaikkoja, pitkäkestoista rahoitusta ja toimintaa sekä sitoutunutta yhteistyötä eri toimialojen välillä.
Pilvi Kuitu on Kulttuurikeskus PiiPoon toiminnanjohtaja ja kulttuurin saavutettavuuden ja kulttuurihyvinvoinnin moniottelija, joka uskoo, että jokaisella on oikeus olla osa taiteen eliittiä.